moraalisen raivon ja empaattisen vihan erosta: viha vääristä teoista tai haitallisista seurauksista☆,☆☆

moraaliset loukkaukset näyttävät herättävän moraalista raivoa teon vääryyden vuoksi. Viimeaikaiset tutkimukset ovat kuitenkin kyseenalaistaneet moraalisen raivon olemassaolon, koska moraaliset loukkaukset sekoitetaan uhreille aiheutettuun vahinkoon. Tällainen vahinko herättää empaattista vihaa moraalisen raivon sijaan (Batson et al., 2007; Batson ym., 2009). Moraalisen raivon laukaisee siis teon vääryys (eli tekijän vahingoittamistarkoitus), kun taas empaattinen viha laukeaa sen haitallisuudesta (eli tehdystä todellisesta vahingosta). Neljä tutkimusta (n = 1065) eri yhteyksissä kohtasivat nämä vihan edeltäjät ortogonaalisesti erottaakseen toisistaan moraalisen raivon ja empaattisen vihan. Tulokset osoittavat, että viha syntyi lähinnä vahingoittamistarkoituksen eikä varsinaisen haitan vuoksi. Todellinen vahinko sen sijaan herätti empatiaa uhreja kohtaan. Havainnot viittaavat siihen, että viha moraalisia loukkauksia kohtaan syntyy erillään empaattisista reaktioista, vaikka näitä reaktioita on useimmissa tapauksissa vaikea erottaa toisistaan. Samoin vahingoittamistarkoitus herätti halukkuutta rangaista tekijää paljon enemmän kuin varsinainen vahingonteko. Moraaliset loukkaukset saavat siten aikaan moraalista suuttumusta riippumatta niiden vahingollisista seurauksista, vaikka tällainen viha saattaakin usein mennä päällekkäin toisista huolehtimisen kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.